Vuosi sitten elokuussa julkaistiin kirjani Kaikilla äänillä – opetussuunnitelma oppilaan osallisuuden mahdollistajana. En muistanut silloin kirjoittaa siitä mitään tänne. Nyt on selvästi rauhallisempi syksy, ja kenties vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen on hyvä aika nostaa sen ajatuksia jälleen esiin.
Kirja syntyi rakkaudesta opetussuunnitelmaan. No, oikeasti rakkaudesta opettamiseen, oppilaisiin ja musiikkiin, mutta koen, että taiteen perusopetuksen ops antaa mahdollisuuden tehdä työtä oppilaan parasta ajatellen, siis rakkaudella. Kirjan kirjoittamalla halusin selventää itselleni ja samalla lukijoille, millä tavalla tpo:n opetussuunnitelman perusteet sekä mahdollistavat kaikenlaisten soittajien etenemisen että ohjaavat nostamaan oppilaan opetuksen keskiöön.
Kirjoitin soitonopetuksen historiasta, taiteen perusopetuksen tavoitteista ja arvopohjasta, oppimisympäristöistä, toimintakulttuurista ja arvioinnista. Kaikkeen yritin löytää minua viisaampien tekemiä tutkimuksia tai kirjoituksia ajatteluni pohjaksi. Joidenkin asioiden ääreen jäin pitkäksi aikaa. Miten rakennetaan kestävää tulevaisuutta taiteen keinoin? Millainen oppimisympäristö rohkaisee ja innostaa oppilasta kehittämään osaamistaan? Entä millä tavalla antamani opetus tukee ihmisenä kasvamista ajattelun taitoja ja luovuutta
kehittämällä? Onneksi löysin vastauksiakin kysymyksiini.
Yksi termi on noussut viime aikoina esiin koulukeskustelussa. Itseohjautuvuus ja sen vaatimus tuntuu olevan syynä moneen ongelmaan. On sanottu, että se sopii vain osalle oppilaista, tai että pieneltä lapselta vaaditaan sellaisia taitoja, jotka eivät hänen ikätasolleen ole mahdollisia. Kuitenkin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sana itseohjautuvuus esiintyy ainoastaan neljä kertaa, taiteen perusopetuksen perusteissa yhden kerran kunkin taiteenlajin kohdalla. Missään ei myöskään sanota, että oppilaalta edellytetään itseohjautuvuuden taitoja kouluun tai musiikkiopistoon tullessa tai että kaikki opetus perustuu oppilaan itseohjautuvuuteen. Joskus käy niin, että termi ja sen tulkinnat lähtevät elämään omaa elämäänsä, siksi halusin lähteä etsimään tutkimustietoa aiheesta.
Kasvatustieteen tohtori Antti Moilanen kirjoittaa, että kasvatustieteessä lasten ja nuorten itseohjautuvaa oppimista kutsutaan avoimeksi opetukseksi. Opetustapa perustuu oppilaiden kiinnostuksen kohteiden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Avoimessa opetuksessa oppilaat voivat vaikuttaa yhteen tai useampaan seuraavista:
siihen, missä, milloin ja kenen kanssa opiskellaan, miten ja mitä opiskellaan tai miten kaikkia koskettavat yhteiset asiat järjestetään. Käytettävät menetelmät antavat oppilaille mahdollisuuden päättää itsenäisesti omasta oppimisestaan.
Ryhmäopetuksessa opettaja ei usein opeta koko ryhmää kerralla, vaan antaa opetusta oppilaiden pienryhmille tai yksittäisille oppilaille. Lisäksi opettaja ohjaa ja tukee oppilaita itsenäisessä oppimisessa. Oppilasta ei siis jätetä yksin keksimään, mitä hän haluaisi oppia ja selviämään itsekseen.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksessa käytettävien työtapojen tulee vahvistaa oppilaiden itseohjautuvuutta. Voisi ajatella, että musiikin opiskelussa jo se, että oppilas saa viikon ajaksi kotiin harjoiteltavaa, opettaa itseohjautuvuuden taitoja. Nuorempien oppilaiden kanssa opettaja voi vahvistaa näitä taitoja esimerkiksi kirjoittamalla viikon oppimistavoitteet tai tehtävät reissuvihkoon ja antamalla ohjeet siitä, miten tavoitteeseen päästään. Oppilas suunnittelee itse harjoitteluaan ja yhdessä voidaan pohtia, miten on onnistuttu. Ajattelen, että minun on opetettava niin, että oppilas musiikkiopistosta lähtiessään pystyy etsimään, opettelemaan ja soittamaan juuri sellaista ohjelmistoa kuin haluaa. Näitä taitoja lähdetään kasvattamaan heti ensimmäisestä soittotunnista alkaen. Mitä pienempi oppilas on, sitä enemmän minä autan ja ohjaan, annan vaihtoehtoja.
Lyhyessä blogitekstissä ei ehdi pureutua koko opsiin. Jos tulevat viikot ja kuukaudet eivät ole liian kiireisiä, yritän avata täällä monenlaisia näkökulmia myös opetussuunnitelmaan. Sitä odotellessa voitte ostaa kirjan (tämä on siis mainos, tässä linkki vielä uudelleen) tai lainata sen kirjastosta.
Rakastan työtäni. Silloin sitä voi rakastaa näköjään myös opetussuunnitelmaa.
Yksisarvinen osallistuu aktiivisesti opetukseeni, siksi kuva. Ja pianhan jo aletaan harjoitella joululauluja…
Johanna Hasu 