Roihu on Tiiliskivi-finalisti!
Kansi: Nunnu Halmetoja
Roihu
Kun Sinin mies jättää hänet toisen naisen vuoksi, jätetyksi tulemisen kipuun yhdistyy helpotus. Raskas avioliitto on ohi. Sini muuttaa tyttärensä kanssa kauas kaupungista ja aloittaa uuden elämän. Pian hänelle selviää, että mies aikoo saada tyttären huoltajuuden kokonaan itselleen, ja Sinille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin saattaa asiat kerralla oikealle tolalleen.
Roihu on psykologinen trilleri, joka tutkii epätoivoa, vaikean parisuhteen vaikutusta ihmisen mieleen sekä koston oikeutusta. Milloin oikeuden ottaminen omiin käsiin on – jos ei nyt oikein – niin ainakin ymmärrettävää?
Roihu ilmestyi huhtikuussa 2021, tästä linkistä pääsee kustantajan sivuille ja tilaamaan kirjaa:
Lue tästä Kirsin kirjanurkan arvio Roihusta. Myös Kouvolan Sanomat teki arvion. Suomen kirjailijaliiton palkitsema Kini Laine piti lukemastaan. Kouvolan Dekkaripäivien äiti Ritva Sorvali on myös kirjoittanut Roihusta.
Sointu ja kadonnut soittorasia on Nunnu Halmetojan kuvittama ja Pohjois-Kymen musiikkiopiston kustantama lastenkirja. Kirjassa Sointu-pöllö seikkailee musiikkiopistossa ja sen ympäristössä. Samalla Sointu tutustuu muskariin ja erilaisiin soittimiin, ja oppii monia musiikkiasioita. Kirjaa voi tiedustella Pohjois-Kymen musiikkiopistolta: maiju.teitto@pkmo.fi
Kirjan hinta postitettuna 25€; musiikkiopistolta ostettuna 15€ (musiikkiopistolaiset 10€)
Karataan
Karataan
paetaan pyykkivuoren taakse
tiskikuilun yli
piiloudutaan pölykoirilta
karataan
Varastetaan hetki
kahdestaan
mennään löytymättömiin lapsilta
taistellaan arjen tappavaa
tylsyyttä vastaan
intohimon asein
vastustetaan tätä taloa
joka tahtoo imeä minuuden
ja vaivuttaa unohduksiin sen
mitä olimme joskus
Karataan
jätetään äiti ja isä
piiloudutaan lapsilta
ollaan mies ja vaimo
Rakastavaiset
Kurjet palaavat vielä
Kurkiaura lensi pääni yli
”Hyvästi”, ne huusivat,
”jää hyvästi, sinä kaunis maa.”
Ja minä seisoin haudallasi,
katselin kuinka luontokin kuoli
ja kuuntelin kurkiauraa.
”Hyvästi”, sanoivat puut.
”Näkemiin”, sanoi pieni kukka.
”Älä itke”, kuiskivat vesipisarat alastoman koivun oksilla.
Hyvästi sinä kaunis maa,
näkemiin, ystäväni.
Hyvästi, te lähtevät linnut,
hyvästi jokainen itkevä paju.
Kurjet palaavat vielä.
Johanna Hasu 