Karataan
paetaan pyykkivuoren taakse
tiskikuilun yli
piiloudutaan pölykoirilta
karataan
Varastetaan hetki
kahdestaan
mennään löytymättömiin lapsilta
taistellaan arjen tappavaa
tylsyyttä vastaan
intohimon asein
vastustetaan tätä taloa
joka tahtoo imeä minuuden
ja vaivuttaa unohduksiin sen
mitä olimme joskus
Karataan
jätetään äiti ja isä
piiloudutaan lapsilta
ollaan mies ja vaimo
Rakastavaiset
Kurkiaura lensi pääni yli
”Hyvästi”, ne huusivat,
”jää hyvästi, sinä kaunis maa.”
Ja minä seisoin haudallasi,
katselin kuinka luontokin kuoli
ja kuuntelin kurkiauraa.
”Hyvästi”, sanoivat puut.
”Näkemiin”, sanoi pieni kukka.
”Älä itke”, kuiskivat vesipisarat alastoman koivun oksilla.
Hyvästi sinä kaunis maa,
näkemiin, ystäväni.
Hyvästi, te lähtevät linnut,
hyvästi jokainen itkevä paju.
Kurjet palaavat vielä.
