Väitöskirjani aihe, oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa, nousi arjen opetustyöstä. Oppilaan halu oppia vie läpi harmaan kiven. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta ja helpottaa oppimista, ei kaikentietävänä mestarina, vaan rinnallakulkijana.
Keväällä 2021 valmistuu oppikirja soiton- ja laulunopettajille oppimisen vaikeuksista. Kirjaa työstetään yhteistyössä Niilo Mäki Instituutin kanssa. Työtäni tukee Suomen Kulttuuritahaston Kymenlaakson rahasto. Lämmin kiitos tuesta!
Kun siihen pystyy kuitenkin
Pianonsoitonopettajan vuorovaikutus- ja opetustaidot sekä halu ymmärtää oppilasta tämän elämäntilanteessa ovat ratkaisevampia soitonoppimiselle kuin tieto mahdollisesta oppimisvaikeudesta.
Koska soitonopettaja ei usein tiedä oppilaan oppimisvaikeudesta, on jokaista opetettava yksilöllisesti. Saattaa olla, että oppimisen vaikeudet havaitaan vasta lukiossa, vaikka oppilaalla on ollut tämä ominaisuus koko soitonopiskeluajan. Tästä syystä soitonopettajan on alkeisvaiheesta lähtien opetettava mahdollisimman monikanavaisesti ja monipuolisesti oppilaan motivaatiosta huolehtien.
Oppilaan vahva motivaatio ja opettajan opetuksen tavat ovat olennaisempia edistymiselle kuin mahdolliset oppimisvaikeudet. Tutkimuksessa mukana olleilla oppilailla ei kenelläkään ollut vakavia oppimisvaikeuksia, mutta lievätkin vaikeudet voivat näkyä soitonopiskelussa edistymisen hitautena ja vaivalloisuutena.
Avainasemassa motivaatio ja soitonopettaja
Pianonsoittoa opiskelemaan hakeutuvilla lapsilla ja nuorilla on sisäinen motivaatio soittamiseen. Tämän ylläpitämiseksi tarvitaan usein ulkoista motivointia, ja oppilaan harjoittelumotivaatioon vaikuttavat niin soitettavat sävellykset kuin tunnelma soittotunnilla.
Opettajalla on oltava opetustaidon ja erilaisten opetuksen keinojen lisäksi vahvat vuorovaikutustaidot ja kyky motivoida oppilaita sekä tekemällä oppimisesta helppoa että etsimällä sopivaa ohjelmistoa soitettavaksi.
Kahdenkeskinen opetustilanne auttaa oppilasta
Mestari–oppipoika-perinteeseen perustuva soitonopetus on edelleen paras tapa opettaa pianonsoittoa. Yksilöllisessä soitonopetustilanteessa opettaja voi antaa oppilaalle aikaa ja ohjausta juuri oppilaan tarpeiden mukaan. Opettajan ei kuitenkaan tule olla kaikkitietävä mestari, vaan oppilasta ymmärtävä ja häntä soitonoppimisessa auttava aikuinen. Opettaja on vastuussa soittotunnin vuorovaikutuksesta. Turvallisessa ilmapiirissä oppilaalla on lupa myös kertoa, jos motivaatio on katomassa tai jos soitettavat teokset eivät kiinnosta.
Music is a strong element of the empirical world of the young. Playing an instrument creates meanings, and it can help to feel and deal with emotions. Music itself is a source of immense joy and motivation for young players, even when learning is not easy. Year after year, the piano is the most popular instrument chosen by Music Institute applicants. The aim of this study was to investigate the difficulties encountered by piano students who are slower to learn than might be assumed from their talent and practising. The study also examined whether the piano teacher’s observations about the student’s learning difficulties in piano playing tally with the results of tests measuring learning difficulties. It also aimed to find teaching methods that will help these students to learn faster and more easily.
The study involved 27 young piano pupils. They all participated in tests measuring reading and spelling skills, rapid naming, and mathematical skills. Fifteen pupils had difficulties in one or more tests (n=15). Based on these tests, eight students of different ages were selected for interviews (n=8). The interview data lets the students speak: it allows them to say how they feel about their playing and learning.
The findings showed that the results of the tests partly corresponded to the ease or difficulty of playing. Pupils with similar test results seemed to progress and encounter similar problems of playing. The results also showed that the piano teacher cannot tell whether the pupil has other learning difficulties or not based only on the piano lessons. Pupils must be taught “according to the symptoms”.
According to the interviews, playing meant much to the students, despite any difficulties that may arise. Most important was the teacher’s role as motivator and learning facilitator, and above all as an adult willing to encounter them in their ongoing life situation. This study also yielded a collection of teaching methods that can be used to teach all kinds of pupils.
The findings indicate that whether or not a pupil has any learning difficulties is not very relevant if they are motivated to play. When each student is taught as an individual, seeking the most appropriate method, whether the student has dyslexia, naming difficulties or some other problem is irrelevant. Anyone who is taught well and listened to as an individual can learn to play the piano.
Kartanoista kaikkien soittimeksi – Pianonsoiton historiaa Suomessa
Musiikkiopiston erilaiset oppijat ammatillisen oppimistavoitteen puristuksessa
Perinteisessä huippusuorituksiin painottuvassa kulttuurissa hyväksi opettajaksi mielletään se, jonka oppilaista tulee kilpailuvoittajia tai mu-siikin ammattilaisia. Soitonopettaja joutuu työssään miettimään, onko hän hyvä opettaja, jollei hänen oppilaistaan nouse musiikkikilpailuissa pärjääviä tai edes niihin osallistuvia oppilaita. Ovatko ne oppilaat, jotka soittavat ”ainoastaan” omaksi ilokseen, yhtä arvokkaita kuin kilpailu-voittajat? Myös Annu Tuovila (2003) nosti esiin saman dilemman: kaikkien oppilaiden, opettajien ja oppilaitosten menestystä saatetaan arvioida yksinomaan huippusuorituksiin yltämisen näkökulmasta. Kuitenkin vain muutama kunkin oppilaitoksen sadoista oppilaista saattaa päätyä musiikin ammattilaisiksi.
Johanna Hasu 