Odotan nykyisin PISA-tutkimuksen tuloksia jopa pienellä kauhulla. En sen vuoksi, että pelkäisin suomalaisten nuorten tulosten romahtaneen vaan siksi, että me aikuiset jatkamme tulosten julkistamisen jälkeen viikkokausia riitelyä siitä, kenen syy huonontuneet tulokset ovat ja kerromme, että nuoriso on pilalla. En puutu tässä tekstissäni sen enempää siihen, miksi meille on niin tärkeää olla PISA-mittausten kärjessä, mitä PISA-testauksella oikeastaan mitataan tai mistä oppimistulosten lasku johtuu.
Haluan esittää ratkaisun.
Lapsuudenaikainen musiikinopiskelu voi kehittää sellaisia äänien prosessoinnin taitoja, jotka ovat tärkeitä sekä musiikin että kielen käsittelyn alueella (Putkinen & Tervaniemi, 2019). Foneemien prosessoinnissa tarvitaan tarkkaa taajuustiedon käsittelyä, johon aktiivinen musisointi näyttäisi vaikuttavan, lisäksi laulaminen voi kasvattaa sanavarastoa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan kerran viikossa muskarissa käyvien lasten äänteiden prosessoinnin taidot sekä sanavarasto paranivat verrokkiryhmiin verrattuna. (Linnavalli ym. 2018.)
Musiikin ja puheen käsittelyssä on monia yhteisiä ominaisuuksia alkaen kuulotiedon akustisesta analyysistä motorisen toiminnan suunnitteluun (Peretz ym., 2015). Rytmiset kyvyt näyttäisivät olevan yhteydessä fonologiseen segmentointitaitoon päiväkoti-iässä (Moritz ym., 2013; ks. Dumont ym., 2017), ja musiikilliset ja kielelliset aivotoiminnot ovat kehittyvissä aivoissa läheisessä yhteistoiminnassa (Tervaniemi ym., 2021). Musiikinopiskelu ja musiikillinen lahjakkuus näyttäisivät myös parantavan vieraan kielen ääntämistä (Milovanov ym., 2009).
Musiikinopiskelu muokkaa aivojen rakennetta ja toimintaa. Aikuisten muusikoiden ja ei-muusikoiden aivoissa on havaittu rakenteellisia eroja (Bermudez ym., 2009; Gaser & Slaugh, 2003; Schneider ym., 2002). Muusikkojen vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa yhdistävä hermorata aivokurkiainen on Schlaugin ja työryhmän (Schlaug ym., 1995) tutkimuksen mukaan paksumpi kuin ei-muusikkojen. Gaserin ja Schlaugin (2003) tutkimuksessa havaittiin, että ammattimuusikkojen (kosketinsoittajien) pikkuaivot olivat suhteellisesti suuremmat kuin amatöörimuusikkojen tai ei-muusikkojen, vaikka aivojen koossa ei ollut eroja. Gaser ja Schlaug olettavat, että havaitut erot johtuvat harjoittelusta eivätkä ole synnynnäisiä.
Lapsilla soitonopiskelun on osoitettu vaikuttavan aivojen rakenteisiin (Hyde ym., 2009; Schlaug, 2001) jo noin vuoden musiikkiharrastuksen jälkeen (Habibi ym., 2018; Hyde ym., 2009).
Eli käytännössä:
Meillä on tutkittua tietoa siitä, miten musiikille altistuminen ja musiikinopiskelu vahvistavat monia lukemisessa tarvittavia taitoja. On olemassa tutkimusta myös siitä, miten lauluja kuulleiden vauvojen aivot käsittelevät tehokkaammin äidinkielen puheääniä kuin niiden vauvojen, joille on esitetty instrumentaalimusiikkia tai ei musiikkia lainkaan. Tutkimukseen voi tutustua TÄSTÄ. Laulamalla lapselle voidaan siis tukea kielenkehitystä, erityisesti tästä hyötyvät lukivaikeusriskissä olevat lapset. Laulaminen ja loruttelu auttavat lasta myöhemmin lukemaan oppimisessa ja kun samalla on tarjolla luettavaa ja lukeva yhteiskunta, lukeminen taatusti lisääntyy.
Voisimme tarjota jo raskausaikana odottaville perheille masumuskareita ilmaiseksi ja jakaa tietoa laulamisen hyödyistä. Meidän täytyy madaltaa kynnystä laulamiseen – lapselle on hyvä laulaa vaikka sillä kuuluisalla ammuvainaan nuotilla. Kaiken lisäksi laulaminen on taito, joka kehittyy harjoittelemalla. Jos saisimme kaikki perheet tavoitettua niin, että he joko laulavat lapselle kotona tai osallistuvat ohjattuun toimintaan (tai molempia), olisimme jo pitkällä siinä, että lasten aivot kehittyvät täyteen kukoistukseensa.
Tästä on hyvä sitten siirtyä siihen, että aletaan soittaa ja laulaa itse. Tässäkin varhaisiän musiikkikasvatus eli muskari on yksi parhaista tavoista. Korkeasti koulutetut opettajat ohjaavat ryhmiä, joissa opitaan paljon muutakin kuin musiikkia. Tämän jälkeen onkin mukava aloittaa soittotunnit ammattitaitoisen soitonopettajan johdolla. On satsattava taiteen perusopetukseen niin paljon, että jokainen halukas pääsee opiskelemaan haluamaansa instrumenttia, minkä lisäksi on etsittävä keinoja löytää ne oppilaat, jotka eivät vielä tiedä haluavansa soittaa.
Nykyisiin koululaisiin voimme vaikuttaa palauttamalla taito- ja taideaineita kouluihin vähintään se määrä, mikä opetuksessa on aikanaan ollut. Lisäksi voimme palkata koulutettuja musiikinopettajia pitämään musiikkitunteja ja kaiken kaikkiaan alkaa yhteiskuntana arvostaa musiikkia ja muuta taidetta. Meidän tulee nostaa myös lukeminen arvoonsa. Hallitus esimerkiksi voisi esimerkiksi palauttaa vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen ja muutenkin näyttää, että suomen kieli ja kulttuuri ovat arvokkaita oikeasti. Eivät vain silloin, kun niitä voi käyttää lyömäaseina tai kohottavina elementteinä juhlissa ja juhlapuheissa.
Yksi PISA-tutkimuksessa esiin nousseista ilmiöistä oli sinnikkyyden puutteen lisääntyminen. Me harjoittelemme oppilaiden kanssa sinnikkyyden taitoa joka ikisellä soittotunnilla. En ole vielä tavannut yhtään lasta tai nuorta, joka ei oppisi ponnistelemaan saavuttaakseen tavoitteensa. He eivät osaa sitä välttämättä automaattisesti, eikä sitä pidä olettaakaan. Kyse on jälleen taidosta, joka on opittavissa.
Minun soittotunneillani ei käytetä kännykkää. Paitsi silloin, kun opettaja tarkistaa siitä ajan (opiston kellot elävät välillä omaa elämäänsä) tai kun otamme videoita kotiharjoittelun tueksi. Tämä ei ole ollut ongelma yhdellekään oppilaalle. Kun meillä on mielekästä tekemistä – vaikkakin usein vaikeaa ja ärsyttävääkin – ei ehditä puhelimelle. Emme siis tarvitse ”kovia keinoja” ja kännykkäkieltoja, vaan aitoa kahdenkeskistä kohtaamista, joka on soitonopetuksen ytimessä.
Entä se raha? Tämä kaikki maksaa. Tietenkin se maksaa. Mutta jos saadaan lukemiseen ja sitä kautta moneen muuhunkin tarvittavia taitoja paremmiksi jo aivan vauvasta lähtien, tulevaisuudessa säästetään valtava määrä euroja. Kysymys onkin, kuinka paljon olemme valmiita maksamaan paremmasta tulevaisuudesta.
Sillä musiikinopiskelu ei ole ainoastaan aivojen kehittämistä tai lukivaikeuden ehkäisemistä. Musiikki on syvällä aivoissamme, se on viimeisiä asioita, joka meille jää, kun kaikki muu aivoissa rapautuu. Musiikki vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti, sillä voi säädellä ja ilmaista tunteita. Musiikki on vahvasti osa ihmisyyttämme.
Jos siis haluamme aidosti vaikuttaa suomalaisten nuorten tulevaisuuteen, meillä on keinoja. Mutta onko meillä tahtoa?
LÄHTEET:
Bermudez, P., Lerch, J. P., Evans, A. C., & Zatorre, R. J. (2009). Neuroanatomical correlates of musicianship as revealed by cortical thickness and voxel-based morphometry. Cerebral Cortex, 19(7), 1583–1596.
Besson, M. & Faïta, F. (1995). An event-related potential (ERP) study of musical expectancy: Comparison of musicians with nonmusicians. Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 21(6), 1278–1296.
Dumont, E., Syurina, E. V., Feron, F. J. M., & van Hooren, S. (2017). Music interventions and child development: A critical review and further directions. Frontiers in Psychology 8:1694.
Habibi, A., Damasio, A., Ilari, B., Sachs, M., & Damasio, H. (2018). Music training and child development: A review of recent findings from a longitudinal study. Annals of the New York Academy of Sciences, 1423, 73–81.
Hyde, K. L., Lerch, J., Norton, A., Forgeard, M., Winner, E., Evans, A. C., & Schlaug, G. (2009). The effects of musical training on structural brain development: A longitudinal study. Annals of the New York Academy of Sciences: The Neurosciences and Music III: Disorders and Plasticity, 1169, 182–186.
Gaser, C. & Schlaug, G. (2003). Brain structures differ between musicians and non-musicians. Journal of Neuroscience 23(27), 9240–9245.
Linnavalli, T., Putkinen, V., Lipsanen, J., Huotilainen, M., & Tervaniemi, M. (2018). Music Playschool Enhances Children’s Linguistic Skills. Scientific Reports, 8(1).
Milovanov, R., Pietilä, P., Tervaniemi, M., & Esquef, P. A. A. (2009). Foreign language pronunciation skills and musical aptitude: A study of Finnish adults with higher education. Learning and Individual Differences, 20(1), 56–60.
Moritz, C., Yampolsky, S., Papadelis, G., Thomson, J., & Wolf, M. (2013). Links between early rhythm skills, musical training, and phonological awareness. Reading and Writing: An Interdisciplinary Journal, 26(5), 739–769.
Peretz, I., Vuvan, D., Lagrois, M., & Armony, J. L. (2015). Neural overlap in processing music and speech. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 370: 20140090.
Putkinen, V. & Tervaniemi, M. (2019). Neuroplasticity in music learning. In M. Thaut & D. Hodger (Eds.), The Oxford handbook of music and brain (pp. 545–566). Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780198804123.013.22
Schlaug, G. (2001). The brain of musicians. A model for functional and structural adaptation. Annals New York Academy of Sciences, 930(2), 81–99.
Schlaug, G., Jancke, L., Huang, Y., Staiger, J. F., & Steinmetz, H. (1995). Increased corpus callosum size in musicians. Neuropsychologia, 33(8), 1047–1055.
Schneider, P., Scherg, M., Dosch, H. G., Specht, H. J., Gutschalk, A., & Rupp, A. (2002). Morphology of Heschl’s gyrus reflects enhanced activation in the auditory cortex of musicians. Nature Neuroscience, 5(7), 688–694.
Tervaniemi, M., Putkinen, V., Nie, P., Wang, C., Du, B., Lu, J., Li, S., Cowley, B.U., Tammi, T., & Tao, S. (2021). Improved auditory function caused by music versus foreign language training at school age: Is there a difference? Cerebral Cortex (New York, N.Y.: 1991), bhab194. Advance Online Publication.
Johanna Hasu 