Tuleehan kevät

Suomi on elänyt virallisessa poikkeustilassa nyt vajaan viikon. Etsimme uusia tapoja olla yhdessä, vaikka yritämme pitää fyysistä etäisyyttä. Moni on menettänyt toimeentulonsa, moni pelkää työnsä puolesta. Moni pelkää töissä, on niin paljon heitä, jotka eivät voi eristäytyä kotiin. Moni pelkää kotona, on niin paljon sellaisia koteja, joissa ei ole turvallista olla. Media on täynnä informaatiota ja disinformaatiota, on pelkoa ja pelon lietsontaa, on tarinoita toisten auttamisesta ja yhteisöllisyydestä.

Oma poikkeustilani alkoi syyskuussa, kun löysin patin oikeasta rinnastani. Alkushokin jälkeen ja hoitojunaan päästyäni en ole enää huolissani. Niin paljon tämä kuitenkin on vienyt voimavaroja, että blogin kirjoittaminen on jäänyt lähes kokonaan. Tänään on kuitenkin hyvä päivä kirjoittaa, vaikka kynnys aloittamiseen nousikin tauon aikana. Tarkemmin ajateltuna, jokainen päivä on hyvä päivä kirjoittaa.

Kun olen opetellut elämään eristyksissä sairauteni vuoksi, olen tajunnut, kuinka paljon kulttuuri eri muodoissa myös katselijana ja kuuntelijana on osa minua. Kun ei ole voinutkaan lähteä teatteriin, konserttiin tai oopperaan, huomasi kaipaavansa niitä enemmän kuin oli luullutkaan. Piti valikoida tarkkaan, missä kävi, ja jokainen kerta oli juhlaa. Kun tämä meidät kaikki uuteen tilanteeseen laittanut COVID-19 alkoi levitä, eristäydyin kokonaan. Ei enää edes käyntejä kirjakaupassa tai kirjastossa, ei edes pieniä konsertteja tai keikkoja, taidenäyttelyitä tai kirjailijahaastatteluita. Ja nyt me kaikki elämme tätä poikkeustilaa.

Nyt, kun olemme enemmän tai vähemmän eristäytyneitä, on tärkeä pitää yllä toivoa. Yhteyksiä toisiin erilaisin tavoin. Ja on tärkeä saada myös muuta ajateltavaa kuin virus ja huoli. Taide, kulttuuri, voi antaa keidashetkiä, luoda perspektiiviä, viedä matkalle omalla kotisohvalla. Omassa poikkeustilassani olen kuunnellut hitailla metsäkävelyillä äänikirjoja ja kotona lukenut paljon enemmän erilaista kirjallisuutta kuin vuosiin. Olen kuunnellut musiikkia kun oma musisointi on jäänyt vähemmälle. Seurannut erilaisia tapahtumia etänä, opetellut uusia tapoja ja elvyttänyt vanhoja. Sivusta katsellen olen tuntenut ylpeyttä kaikista niistä opettajista, jotka ovat tyhjästä ja toisiaan tukien luoneet etäopetustapoja ja mahdollistaneet myös taiteen opetuksen verkon kautta.

Moni kulttuurialan työntekijä on nyt pulassa. Pulassa on moni muukin, sen tiedän, ja tarvitsemme kaikki sekä toisiamme että yhteiskuntaa selvitäksemme tästä. Pidetään huoli toisistamme, keksitään tapoja auttaa. Nautitaan taiteesta sen eri muodoissa, liikutaan luonnossa – riittävän etäisyyden päässä muista. Kevät tulee, elämä voittaa.

Kukat

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s