Luovuus, rohkeus ja turvallisuus

Astuin viime viikolla reippaan askeleen pois mukavuusalueeltani. Sain pyynnön sanoittaa ja säveltää isänpäivätervehdys, aikaa kaksi päivää. Diiliin kuului myös laulun esittäminen videolle, joka sitten ladattaisiin YouTubeen kaiken kansan kuultavaksi. Pyyntö tuli kuin vastauksena pohdintoihini, olin miettinyt jo jonkin aikaa, miten saisin enemmän aikaa tehdä lauluja, tai mistä edes aloittaisin. Nyt ei tarvinnut miettiä, sekä aihe että aikataulu annettiin.

Olisin voinut kieltäytyä. Sanoa, että näin nopeasti ei voi syntyä hyvää laulua. Turvallisempaa olisi ollut kirjoittaa pelkkä runo ja lausua se. Laulussa on jotain enemmän, ehkä koulutuksen mukanaan tuomaa taakkaa, ehkä jotain ”suutari pysyköön lestissään” -ajattelua, arvioinnin kohteeksi asettumisen pelkoa. Sanoin, että runo syntyy varmasti, laulusta en ole varma, mutta yritän. Hyppäsin, tietämättä minne.

Luovuudesta kirjoittaminen on vaikeaa jo siksikin, että tutkijoilla itselläänkin tuntuu olevan vaikeutta määritellä edes sitä, kuka on luovuustutkija (Chan 2013). Klausen (2013) viittaa omaan määritelmäänsä, jonka mukaan luovuus on sellaisten uusien ideoiden (tai asioiden) tuottamista, jotka ovat sekä uusia että käytännöllisiä tai merkityksellisiä. Koskennurmi-Sivonen ja Seitamaa-Hakkarainen viittaavat Stenbergin ja Lubartin määrittelyyn: Luovuus on kyky tuottaa työ, joka on sekä uusi (omaperäinen, odottamaton) että soveltuva (käytännöllinen, toimiva). Luovuuteen liittyy uuden ja omaperäisen, mutta myös käytännöllisen ja merkityksellisyyden näkökulmat. Luovuus ei ole vain ”neroille”, neromyytti itsessään vaatii kriittistä tarkastelua (Koskinen 2006). Luovuutta voi olla säveltäminen, kirjoittaminen, maalaaminen, mutta myös tuotekehittely tai käsityön tekeminen. Luovuus voidaan nähdä ekologisena prosessina, joka puhkeaa kukkaan resurssien ja kannustuksen lannoittamana (Koskennurmi-Sivonen & Seitamaa-Hakkarainen).

Tein laulun, esitin, uskalsin. Opin muutaman asian. Ensinnäkin, jos ei yritä, ei voi epäonnistua, mutta ei kyllä onnistuakaan. On päätettävä, kumpaan suuntaan lähtee; kohti mahdollisuutta onnistua vai pelon sanelemaa paikoilleen jäämistä. Toiseksi, luovuutta ei voi pakottaa, mutta se tottelee työtä. Tämän toki tiesin, mutta tulipahan taas muistutus siitä. Kolmanneksi, luovaa prosessia auttaa, kun sille on rajat. Tällä kertaa aihe ja aikataulu. Neljänneksi, riittävän hyvä on tarpeeksi. Täydellistä jos odottaa, saa odottaa ikuisesti. Ja viimeiseksi, luovuus tarvitsee rohkaisua. Sain ennen videon julkaisemista viestejä, että laulu kosketti. Tiesin tehneeni jotain oikein. Tällä rohkaisulla uskalsin antaa asian olla sitä enempää murehtimatta, ja laulun alkaa elää omaa elämäänsä.

Me voimme tappaa luovuuden toisistamme. ”Ei noin voi tehdä”, ”Ei tuo ole riittävän hyvää”, ”Kuka oikein luulet olevasi”, ”Ei tuosta mitään tule”. Ehkä näiden lauseiden takana on pelko. Ehkä kateus. Jos tuo toinen uskaltaa tehdä kaikkea sitä, mistä olen itse haaveillut, mitä minulle jää? Jos jatkuvasti ruokkii tarinaa siitä, ettei voi tehdä jotain koska a) tai b) tai c), ja joku toinen tekeekin siitä huolimatta, putoaako tarinaltani pohja? Ja kuka sitten olen?

Olen ollut aika rohkea ennenkin, kodin peruja lienee usko siihen, että on mahdollista onnistua, kunhan uskaltaa yrittää. Sairauden mukana tuli lisähippunen siihen päälle vielä. Jos ei nyt, niin milloin? Huomisesta ei voi tietää, siksi kannattaa hypätä juuri nyt. Ja rohkaista myös muita hyppäämään.

Isien lisäksi tämä laulu on omistettu kaikille niille, jotka auttavat näkemään kauemmas, hyppäämään ja lentämään.

Lähteet:

Chan, J. (2013). Researching creativity and creativity research. Teoksessa T. Kerry & J. Chan. Handbook of research on creativity (s. 21-32). Cheltenham: Edward Elgar.

Klausen, S. H. (2013). Sources and conditions of scientific creativity. Teoksessa Kerr, T.y & Chan, J. Handbook of research on creativity (s. 33-47). Cheltenham: Edward Elgar.

Koskennurmi-Sivonen, R. & Seitamaa-Hakkarainen, P. Teoriaa luovuudesta. Saatavissa: http://www.mlab.uiah.fi/polut/Luovuus/teoria_luovuus.html

Koskinen, T. (2006) .Neroiksi ei synnytä, neroiksi tullaan. Teoksessa: Koskinen, T.  (Toim.). Kirjoituksia neroudesta – myytit kultit, persoonat. Tampere: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s